Perjantaina hain sairaalasta kotiin kaverin, jonka mielessä oli jo kuva seuraavasta Suomenmestaruudesta. Molemmat jalat oli leikattu ja tilalla oli nyt ihka uudet polvet. Lääkäri oli sanonut, että salibandyn pelaamista saa jatkaa. Vielä ei kaveri ole kuitenkaan ihan pelikunnossa. Vahvat lääkkeet on antanu Ollille myös mahdollisuuden kokea monien raskaana olevien naisten ensimmäisten kuukausien oireet. Kaikki hajut ällöttää. Eteeriset öljyt on meidän perheessä hetken pannassa, valkosipulinen avocadotahnakaan ei tule olemaan ruokalistalla hetkeen ja linssinen sosekeittokin aiheutti vilunväristyksiä ja kuvotusta :). Mutta kyllä kaveri hyvin tsemppaa ja jumppaa ja köpöttelee kepeillä rappusia ylös ja alas. Golfkausi on kohta ovella ja sitä ennen pitäis saada polvet iskuun.
Minä olen nyt saanut ottaa perheenemännän roolin käyttöön. Kävin ihan itse ruokakaupassa - heh - Olli hoitaa meillä pääsääntösesti tuon homman. Ollin toiveena oli caesarsalaatti omatekemällä kastikkeella, mutta enhän mä sille lämmenny. Oon mä kyllä melkonen "sisarhentovalkoinen" - kyselen, mutta teen sitten sitä, mikä maistuu myös itselle. Huoh!
No olen kuitenkin pysynyt kotona koko viikonlopun ja jeesannu Ollia. Välillä nauranu kippurassa sen köpöttelylle ja sängystä ylös kampeemiselle. Pitäähän sitä pitää potilaan mieli iloisena ja valoisana :).
Perheenemännän ja hoitajan hommien lisäksi on jäänyt paljon aikaa lukemiselle. Eilen löysin postiluukusta tilaamani kirjan "Kuningatar Arja - ammattina artisti". Sen parissa tulikin vietettyä lauantain vapaat hetket. Arjan kirjoittama kirja kertoo hänen matkastaan artistiksi ja yli 25 vuodesta, jotka hän on ollut julkisuudessa. Olipa ihana lukea kirjaa ja muistella itsekin konsertteja, musikaaleja, lavatansseja ja tv-ohjelmia, joista olen päässyt nauttimaan. Arja on suuri taiteilija suurella sydämellä. Voimia ja rakkautta Arjalle ja hänen läheisilleen <3.
Toinen kirja, jonka parissa olen viettänyt aikaa on Tommy Hellstenin - Tähän olen tullut. Kirja egosta, anteeksiannosta ja rakkaudesta. Teemoja, joiden parissa olen viimeaikoina itsekin viipyillyt.
Tänään palmusunnuntaina sain myös koristeltua kodin pääsiäistä varten. Hain vaatehuoneesta laatikot, joiden kätköistä löytyi taas kaikki ihanat koristeet. Lasten askartelemat sekä vuosia sitten ostamani. Niissä kaikissa on paljon muistoja ja niiden avulla pääsee ihanasti kiinni pääsiäiseen.
Noitiakin on meillä käynyt ja yksi ainut kindermuna on jäänyt jäljelle. Muutaman tunnin olen pohdiskellut, että syönkö vai enkö syö :). En syö. Pidän edelleen kiinni päätöksestäni ollan ilman sokeria, siihen kun olen melkoisen addiktoitunut ja lähden paistamaan banaanilettuja, (jotka saan syödä yksin, koska niiden mainitseminenkin jo puistatti Ollia :)).
