ENSIKOSKETUS ITALIAAN

Olen palannut matkalta, jonka tiesin jo etukäteen vievän sydämeni. Mutta se mitä näin, koin ja tunsin oli paljon enemmän mitä olisin koskaan pystynyt kuvittelemaan. Ensimmäinen kosketus Italiaan ihastutti kaikilla aisteilla.

Sain tuntea miten Marikan lempeä aamujooga avasi kehoani ja valmisti vastaanottamaan uuden päivän kaikilla aisteilla. Sain tuntea uima-altaan virkistävän veden, muurien viileyden, järviveden pärskeet matkalla Isola de Gardalle, auringon lämmön kasvoillani, repun hiostamassa selkääni, viileän juoman kurkussani, ryhmämme hyväksynnän, lämmön ja välittämisen sekä siskon läheisyyden ja rakkauden.

Tuoksut huumasivat. Kipitimme joogatunnille aamukasteisen nurmikon poikki ja ympärillä väreilevät tuoksut saivat vetämään syvään henkeä. Ruusut, laventelit ja kaikki muut hurmaavat tuoksut toivat hymyn huulille.

Makuelämykset seurasivat toisiaan - pizza - pesto - pasta - pannacotta - taivaalliset aamupalat - merenelävät - juustot - oliivit - kahvi - jäätelö, jäätelö ja jäätelö - prosecco, prosecco ja prosecco :).

Katse kääntyi ja silmä lepäsi. Gardajärvi välkehti, vuoret kohosivat vihreinä ja viimeiset lumihuiput odottivat vielä kesän lämpöä ja sulamista, luonto oli täynnä kevään vihreyttä ja kukkien väriloistoa. Kapeat kujat, rautaparvekkeet ja talojen värit huokuivat vuosisatojen takaista tunnelmaa. Kujilla sai kulkea rauhassa ja kuvitella itsensä kauas menneisyyteen. Hotellimme, Villa Arcadio oli kodikkuutta ja kauneutta tulvillaan. Jokainen huone oli rakkaudella sisustettu ja jokainen tavara oli huolella ja rakkaudella valittu ja vaalittu. Meidät otettiin vastaan lämmöllä. Tuntui kuin olisimme olleet hyvän ystävän luona kylässä, jossa saimme tuntea olomme kotoisaksi. Kiitos Jaana ja Francesco sekä koko iloinen, auttavainen ja kärsivällinen henkilökunta <3. Ensimmäinen hotelli Italiassa pisti riman aika korkealle.

Sain kuulla lintujen laulun ja luonnon hiljaisuuden, tuulen huminan ja ohi ajavan vespan hurinan ja tietenkin italiankielen soljuvan kauneuden ja kaikki ne ihanat, kovaääniset, nauravaiset ja käsilläpuhuvat ihmiset. Italia, italialaiset ja huikea matkaseura saivat ilon kuplimaan ja naurun pulppuamaan sisältäni. Kiitos Salla ja te kaikki vieraat ihmiset, jotka muutuitte ystäviksi kuuden päivän aikana <3.

Sydän on kiitollisuutta ja rakkautta tulvillaan <3.

PENKKIURHEILUA

Mulle on penkkiurheilu tullut äidinmaidossa tai äidin kanssa sohvalla sporttia katsellessa. Punakone vei ja Suomen leijonat vikisi, Viren juoksi ja kaatui, nousi ylös ja voitti Olympiakultaa uudella maailmanennätysajalla, Björn Borg ja Martina Navratilova olivat voittamattomia, Porilaisten marssi soi telkkarissa.

Viimeaikoina penkkiurheilu on jäänyt vähemmälle huomiolle, kun nuo omat "urheiluhullut" lapset eivät asu enää kotona. Mutta hienoja hetkiä ollaan lasten kanssa yhdessä telkkarin ääressä vietetty MM-futiksen, jääkiekon, yleisurheilun, Olympialaisten, tenniksen, golfin ja formuloitten parissa. Ollaan huudettu ja kannustettu ja välillä oltu murheen murtamia eikä liikutuksen kyyneliltäkään ole vältytty.

Penkkiurheilun siivittämänä lapset järjesti omia kisoja ja mielikuvitusta käyttäen välineitä löytyi jokaiseen lajiin. Kisa-areenoina toimivat meidän alakerta ja taloyhtiön pihamaa. Fillareilla vedettiin rundia taloyhtiön ympäri, kun mittelöitiin formulakisojen voitosta eikä kolareilta tai varikkovirheiltä vältytty. Mika Myllylä otti mittaa Björn Dähliestä ja suksiksi kelpasivat niin puupalikat kuin autoradan osatkin ja joku onnekas sai käyttöönsä myös äitin kävelysauvat, joiden avulla voitto oli sinetöity. Välineurheilua jo silloin :), mutta nuoremmille sisaruksille osallistuminen oli jo suuri voitto. Jääkiekon Suomenmestaruudesta käytiin kovaa taistelua eikä huonekaluja tai vastustajaa säästelty ja halkes siinä muutama hammaskin pelien tiimellyksessä. Näitä kisoja ollaan monet kerrat lasten kanssa lämmöllä muisteltu ja naurettu.

Säbä- ja futiskentän sekä jääkiekkokaukalon laidoilla on tullut myös vuosien varrella kannustettua ja koettua sykähdyttäviä hetkiä, kun omat lapset on kentällä antaneet parastaan. Omien lasten pelit vie aina mukanaan ja niissä pääsee kokemaan tunteiden kirjon.

Eilen pääsin poikien kanssa nauttimaan penkkiurheilusta ja Nordiksen tunnelmasta. "Stadin kevät on punainen" ja punaista sykkii myös mun ja mun lasten sydämet. HIFK kohtasi Jypin kolmannessa semifinaaliottelussa ja voitot olivat ennen illan ottelua tasan 1-1. Ehdimme sopivasti paikalle kuulemaan Maammelaulun. Itsellä oli vierähtänyt aikaa edellisestä kotipelistä, mutta mulla oli parhaat oppaat matkassa. Ensimmäsen maalin jälkeen istuin ja taputin innokkaana, mutta seuraaviin olin jo valmistautunut laittamalla takin pehvan alle ja laukun olan yli, että pystyin ponnahtamaan poikien kanssa pystyyn.

IFK:n fanikatsomosta oon aina ollut ylpee. Siellä on kannustettu omia alusta loppuun asti hyvässä urheiluhengessä ja vastustajaa kunnioittaen. Ja tälläkään kertaa fanikatsomo ei pettänyt, päinvastoin, se oli ihan liekeissä pomppien yhtenä rintamana kannustuslauluja laulaen koko pelin ajan. Sanoista en saanut aina selvää, mutta tunnelma oli upee ja sanatkin selvisi pelin jälkeen kysymällä pojilta (pelin tiimellyksessä kysymyksille ei ole aikaa :)).

Painetaan bulilla - Painetaan bulilla
Bailataan - Bailataan
Tääll' on Stadin Kingit - Stadin Kingit
IFK - IFK

Ja kyllä se IFK painoikin bulilla ja toinen erä meni lähes seisten kannustaen, kun IFK teki kuusi huikeeta osumaa. Ja peli päättyi 7-1 :).

Toivottavasti fanit siivittävät IFK:n loppuun asti ja pääsen vielä kerran tällä kaudella kokemaan Nordiksen tunnelman lasten kanssa.

Isoveikan ensimmäisistä luistimista oli sisaruksetkin kiinnostuneita ja ylpeitä.

Ja kiinnosti ne veljen futiskamatkin :).

Isosiskon tai -veljen lätkämatsia kattomassa Matinkylä jäähallissa

"Marja-Liisa ja Hartsa" valmistautumassa kisaan :)

Tosifanit ei sateesta piittaa :).

7-1 ja kiitokset faneille