ÄRSYTTÄÄ

Se alkoi puoli seitsemältä aamulla, kun heräsin kuumuuteen ja huomasin, että vessan ovi on kiinni. Mitä helvetin hyötyä siitä avoinaisesta vessan ikkunasta on, jos ovi ei ole auki. Olli tietysti sulkenut sen yöllä, kun on käynyt vessassa (no ei ollut käynyt, joten peiliin oli katsottava).

Siirryin olohuoneeseen ja levitin joogamaton laittialle, hain alkaalista vettä kannuun ja laitoin eteerisen öljyn tuoksumaan. Joogamattoa ei ollut kukaan pessyt sen jälkeen, kun olin lauantaina ollut Löylyn terassilla joogaamassa. Ällötti, mutta annoin olla ja sainpa siitäkin sopivasti lisää ärsykettä. Hikoilutti, mutta en jaksanut nousta avaamaan terassin ovea. Niin, mitäs sitä suotta omaa oloa helpottamaan.

Ja sitten Mindfulness- harjoituksen kimppuun. Olin saanut ihanan vanhan pöydän edellisenä iltana olkkarin ikkunan eteen, joten asetuin sen ääreen luontoa ihailemaan. No tuolista oli pehmuste otettu pois, koska se ei sopinut sisustukseen, jonka seurauksena persus liusui koko harjoituksen ajan tuolilla. Pikkasen tuppas ajatukset karkailemaan eikä ärsyyntyminen ainakaan vähentynyt.

Sain kuitenkin suljettua  muutamia ärsyyntymisen aiheita pois, kuten väsymys, PMS-oireet, selluliitti ja liikakilot, koska näihin vaivoihin olisi auttanut Greipin tuoksuinen eteerinen öljy - haa hah hah hah hah haa :).

Olli oli käynyt hakemassa pihalta nokkoset, voikukat ja maitohorsmat aamushottiin, joten niitä sitten mehustamaan. Olli vähän ihmetteli, että mikäs rouvaa vaivaa, kun vilkasin vaan tympääntyneenä ja ilmoitin, että ärsyttää enkä jaksa puhua. Siitä sitten shotit naamaan ja Olli kipitti yläkertaan töihin ja minä jäin tuijottamaan olohuoneen ikkunasta ulos.

Tulipa sitten mieleen väristykirja ja kortit, jotka olin saanut lahjaksi ja elämäni ensimmäiset stabilot, jotka olin kesän alussa ostanut. Ei tehnyt mieli tarttua mihinkään tai lähteä rynnimään, vaikka viimeiset lomapäivät olivatkin käsillä. Ja niinpä "rauhoituin" olkkarin pöydän ääreen värittämään.

Väritys alkoi ja ärsyyntyminen vaan lisääntyi, kun huomasin silmien karsastavan sen verran, ettei kuvien rajat olleet ihan kirkkaita. Eikä stabiloistakaan löytynyt kaikkia niitä värejä mitä mieli halusi.

Siinä väritellessä huomasin, että mua ärsyttää enemmän kun värit menee yli rajojen, kun se, että rajojen läheisyys jää valkoiseksi. Pohdiskelin, että olisko tässä raja-aitojen rikkomisesta kyse. Onko mun helpompi pysyä tuttujen ja turvallisten rajojen sisäpuolella. Pitäskö hypätä tuntemattomaan. Tehdä jotain uutta ja ihmeellistä. Mennä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Ärsyyntyminen vaan jatkui ja annoin jatkua. Pohdikselin, että lähetän tän kortin jollekkin äärimmäisen pikkutarkalle kaverille.

Joku hetki huomasin, että mieleen tupsahti syksyn aktiviteetit ja tajusin, että olinpa sitten kasannut niitä melkoisen määrän itselleni. Ei mitenkään yllättävää, koska hullaannun niin monista asioista ja innostuksissani ilmottaudun kaikkeen mahdolliseen. Puolen vuoden Mindfulness- kurssi, voimaa maalauksesta- kurssi, chakra-kurssi, koulutus vapaaehtoistoimintaan, anteeksiantokurssi ja eilen näin vielä viikottaiset syvähengitysillat ja Ollin kanssa olis kiva päästä paritanssikurssille ja joogaakin haluaisin päästä ihan ohjatusti harrastamaan. Konsertteihin ja teatteriinkin haluan keretä. Ja vielä kun rakastan elämää, johon mahtuu suunnittelemattomia asioita ja takkatulen ääressä olemista ja kirjojen lukemista, niin eipä ihme, että vähän rupee ärsyttämään. Heh heh Tiina.

On aika luopua ja päästää irti, vaikka vähän "pelottaiskin", että jään jostain paitsi. Jo pelkkä ajatus irtipäästämisestä helpottaa ja hengitys kulkee vapaammin. On se hyvä antaa ärsytyksen ajoittain  tulla ja olla ja  istahtaa vaikka värittämään. Sieltä ne viisaudet sitten kumpuaa.

HELSINKIPÄIVÄ

Herätyskello soitti kello kuusi tänä aamuna. Aamuaurinko paistoi usvaverhon takaa, kun haimme tytöt Granista ja ajoimme kohti Löylyä. Levitimme joogamatot, lähes 30 muun aamuvirkun naisen kanssa, huikeisiin maisemiin. Löylyn terassilla saimme nauttia tunnin mittaisesta aamujoogatuokiosta, josta lähdimme saunaan ja uimaan. Onneksi on jo yli viiskymppinen, niin ei haittaa vaikka uikkarit unohtuu kotiin, kun voi heittäytyä meren aaltoihin pikkareilla ja joogapaidalla :). Nautimme raakapuurot ja pirtelöt meren kimmellystä ja purjeveneitä seuraillen ja jäimme löhöilemään Löylyn lepotuoileihin elämästä ja ystävien seurasta nauttien.

Rantaraitti kuljetti meidät kohti Ursulaa, jossa oli seuraava tankkauspisteemme, josta siirryimme kohti Panimoravintola Bryggeriä. Helsingin Juhlaviikot ja Art goes Kapakka johdattivat meidät vanhojen irlantilaisten, skotlantilaisten ja englantilaisten laulun äärelle, joista Petty Pilgrims yhtye esitti omia suomennoksiaan. Terassilla aurinko paahtoi kuumasti, juomat viilensivät sisuksia ja musiikki pisti jalat vispaamaan.

Päivän alkuperäinen teema oli Afternoon Tea, joten matka jatkui Salutorget- ravintolan viileään syleilyyn. Cavat kannettiin pöytään ja teet hautuivat pannuissa. Suolaiset ja makeat herkut tuotiin kolmikerroksisissa tarjottimissa ja kaikki oli ihan taivaallisen hyvää. Nautiskelimme hitaasti monta pannullista teetä ja lähes kaikki herkut hävisivät kahden ja puolen tunnin aikana tarjottimilta.

Juna kuljetti meidät takaisin Graniin, jossa kävimme tutustumassa Maxin uuteen kotiin ja Mini tarjosi vielä iltapalan, Olavi Virran laulaessa taustalla ja tuli siinä muutama tangoaskelkin otettua. Voi mikä ihana päivä, ihanien ystävien seurassa. Ja meidän oma pääkaupunki on ihan huikeen hieno paikka.

TYTTÖKAVEREILLE KASVISRUOKAA

Sain tänään tyttökaverit kylään ja kun en mikään ihan himokokkaaja ole, niin täytyy aina vähän pähkäillä, että mitäs sitä pistäis tarjolle.

No tänään päätin sitten tarjota pelkkää kasviperäistä ruokaa. Aika rohkee veto multa :), mutta onnistuin aika hyvin, vaikka itse sanonkin.

Alkukeittona porkkana-tomaatti-avocado sosekeitto, omatekemät simennäkkärit ja avocadolevite.

Pääruokana porkkanapasta, maustetut ja paahdetut kikherneet ja avocadosössö. 

Jälkkärinä teetä ja kookospalleroita sekä tuorepuristettu ananas-mango-kiivi-passionhedelmä juoma.

Tykkäsin kyllä ja vaikutti siltä, että kaveritkin. Vatsat pulleena pötköteltiin välillä sohvalla ja Miran nyrkkeilymatsikin käytiin yläkerrassa jälkkäreiden lomassa katsomassa. Päästiin ihan tunnelmaan ja huudeltiin kannustuksia ja ohjeita, vaikka ei mitään lajista ymmärretä eikä oikeestaan edes nyrkkeilystä tykätä.

Ja saatiinpa myös kutsut bileisiin, Merimelojien majalle, 50-luvun tyylillä. Saas nähdä minkälainen Audrey Hepburn tai Rita Hayworth täältä kuoriutuukaan. 

QUEEN - UPEITA NAISIA

Elämä tuo mun polulle uskomattoman ihania asioita. Aina vaan täällä pieni ihminen on yhtä ymmyrkäisenä ja kiitollisena. Mun elämä on niin täynnä runsautta ja rakkautta, että sydän on ihan pakahtua.

Yksi tällainen ihme tapahtui Kaija Juurikkalan Galleriassa Mäntyharjulla. Tänään oli Kaijan "Queen - Upeita naisia"- näyttelyn avajaiset. Ja voitteko kuvitella, että minä sain olla yksi näyttelyn malleista ja sain jakaa kokemuksen rakkaan siskoni Sallan kanssa.

Menimme torstai-iltana Mäntyharjulle, Tarjan muotipuotiin, jossa Tarja valitsi meille vaatteet, seuraavan päivän maalausta varten. Yön vietimme, pikataipaleenakin olleen mutkaisen ja mäkisen tienpätkän varrella, Linkkumyllyn mökissä. Ulkovessa ja hämähäkit oli kahdelle kaupunkilaisrouvalle pienoinen haaste, mutta selvisimme :).

Aamulla Kaija oli jo valmistelemassa näyttelyä ja odotteli meitä maaleineen ja suteineen. Muut Upeat naiset oli maalattu jo viikolla ja me kaksi olimme jäljellä. Vaihdoimme eilen valitut vaatteet päällemme ja Kaija valokuvasi meitä vanhassa, ihanan karussa tehdashallissa. Räps, räps, räps - kamera lauloi - Ville-pojan mukaan kuvia on otettava paljon. Voi mikä ilo, nauru ja rauha oli meidän matkassa.

Ja Kaija rupesi maalaamaan. Salla ensin ja minä sain seurata Kaijaa työssään. Seurasin sitä yhtä haltioituneena kuin aina ennenkin. Sivellin liikkui kankaalla kuin tanssi. Veitsi kääntyili ja muutti suuntaa. Kuva oli saattanut näyttää Kaijan ajatukissa joltain muulta, mutta käsi ja sydän kulkivat omaa polkuaan. Kankaalle piirtyi jotain sellaista, mitä ajatus ei ehtinyt tavoittaa. Kankaalle taltioitui sellainen herkkyys, jota on turha yrittää sanoittaa. Se osui sydämeen. Siskosten silmät kyyneltyivät, jotain kaunista ja herkkää kosketti meitä kaikkia.

Oli minun vuoroni astua malliksi. Liike oli teemana valokuvauksessa ja fiilistelin Kaijan edessä lantiota heilutellen ja käsiäni taivutellen - omaa fiilistä kuunnellen. Oikea olkapää ja kaula - ne ovat avainasemassa, kertoi Kaija. En nähnyt mitä Kaija maalasi, mutta siskon silmistä aistin, että jotain kaunista. Kuulin, että enkeli oli tullut mukaan ja valkoinen aura. Näin taulun. Voi hyvänen aika mikä lahja Kaijalla onkaan ja miten kauniisti ja auliisti hän lahjaansa jakaa meille kaikille. Tauluni oli mykistävä ja koskettava. Sen äärellä sydän värisi.

Olli-rakas saapui junalla Mäntyharjulle ja Kaija pisti hänet heti töihin. Olli sai olla pystyttyämässä näyttelyä - ripustaa "Upeita naisia" seinälle roikkumaan. Toimi myös valokuvaajana ja kassin kantajana, niin et minä sain nauttia avajaisten tunnelmasta koko sydämellä. Kilistelimme, kuulimme puheita, nautimme Kaijan upeista maalauksista ja Pippa-Riina lauloi "Hiljennä minut", joka avasi kyynelkanavat ja sai sydämen väpättämään. Olli oli vieressä ja käsi hakeutui toisen käteen. Kaunista.

Olen myksitynyt ja kiitollinen, että sain kokea tämän päivän.