Kurkistus Gummikseen: toukokuuta 2017

Vuoden alussa tuli tunne, että haluan lähteä keväällä joogamatkalle Eurooppaan ja niin, etten tunne ketään entuudestaan. Kutsuun vastattiin ja viikon mittainen joogaretriitti Kreetalla on takanapäin.

Matka oli vähän niinkuin tutkimusmatka itseeni. Minkälainen olen, kun ei ole tuttuja rinnalla eikä kukaan tiedä musta mitään? Mitä mä haluan tehdä, kun ei tarvitse ottaa ketään muuta huomioon? Villiinnynkö :)? Heh - aika samanlainen mä olin kuin kotonakin. Välillä ihan hervoton, ajoittain sivusta seuraaja. Joskus kaipasin tukea ja osasin ottaa apua vastaan. Useimmiten kuuntelin ja olin kiinnostunut, mutta silloin tällöin hölötin vaan omia juttujani. Pohdiskelin, kirjoitin, luin, uin, rentouduin, nauroin ja nautin. Useimmiten tiesin mitä halusin, mutta joskus olin eksyksissä. Hetkittäin kaipasin Ollia rinnalle, kun oli väsy, kuuma ja reppu painoi :). Ihailin, ihastelin, huudahtelin ja huumannuin KAUNEUDESTA ympärilläni. Ja mikä parasta, sain tutustua yhteentoista ihanaan matkakumppaniin.

Oliivipuiden oksat siivilöivät auringonsäteitä, tuuli humisi, vuohet mäkättivät ja kellot kalkattivat kaulassa, linnut lauloivat kuorossa ja pienet hyönteiset hakeutuivat seuraamme, kun levitimme joogamatot patiolle, oliivipuiden alle. Meidän matkaa ohjasi villi, valoisa, vapaa ja viisas Meri Mort. Meri johdatti meidät tutustumaan kehoomme, avaamaan sitä hellästi ja kohtelemaan sitä lempeästi. Meri auttoi meitä maadoittumaan ja kurottelemaan taivasta, tutustumaan lantionpohjan saloihin ja SI-nivelen ihmeisiin. Meri valmisteli meidät hengitysharjoituksiin ja meditaatioon. Meri yllytti meidät riemulliseen tanssiin, jossa kehomme keinahtelivat villisti ja vapaasti. Jokaisella oli reppu täynnä hienoja kokemuksia, oivalluksia ja oppeja, kun oli aika lähteä kotiin.

Yoga on Creten sydän, Eugenia, otti meidät sydämellisesti vastaan Chora Sfakion kylään. Kylä ja sen ympäristö oli idyllinen. Aisitit avoimina nautin jokaisesta hetkestä. Talo huokui rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Maria loihti meille makuhermoja hivelevät aamiaiset ja illalliset. Talo oli täynnä iloa ja naurua, kun Eugenia ja Maria tanssahtelivat musiikin tahdissa, askareita hoitaessaan <3.

Kreeta vei sydämeni ensimmäisen kerran vuonna 2011 ja tällä matkalla tunne vain syveni. Kirkkaat, turkoosit vedet. Valkoiset talot, siniset ovet ja ikkunapuitteet. Kukkaloisto. Lämpimät illat. Rannat. Pyöreät kivet. Vuohet. Karut ja jylhät maisemat. Kasvisruoka. Oliivipuut. Veneajelut. Yrttitarha. Ja ennen kaikkea ystävälliset, iloiset ja sydämelliset ihmiset.

Kiitos Eugenia ja Maria vieraanvairaisuudesta, sydämellisyydestä ja ah niin ihanista tarjoiluista <3.

Kiitos Meri, että olet ja annoit niin paljon <3.

Kiitos Ritva, Tiina, Anne, Arja, Paula, Johanna, Jaana, Marjo, Isabella ja Johanna, että sain tehdä tämän unohtumattoman matkan juuri teidän kanssa. Teistä jokaisesta jäi jälki sydämeen <3.