P.S I LOVE YOU

Viime syksynä olimme palaamassa "mammojen" kanssa Nizzasta ja lueskelin lentokoneessa lehteä, jossa komeile Gerard Butler. Hehkutin ystävättärille komistusta, jonka nimen muuten sekoitan ajoittain Rhett Butleriin, joka oli mun teinivuosien ihastuksen kohde ja mun huoneenpuolikkaan seinät oli vuorattu Rhettin ja Scarletin kuvilla. Tuulen Viemää on yks mun kaikkien aikojen lempparielokuvista, jonka näin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, jolloin elokuvassa oli väliaika. No nyt ei kuitenkaan ole ihan samanlaisesta ihastumisesta kyse eikä mun ja Ollin makuuhuoneen seiniltä löydy kuvia Gerry:stä eikä Holly:sta, vaikka P.S I love you onkin yks mun lempparielokuvista.

Ystävättäret kuitenkin hämmästelivät, että kuka ihmeen Gerard Butler ja mikä ihmeen P.S I love you, jolloin päätin, että tämä epäkohta on korjattava. Niinpä meidän perinteisessä kranssi- ja havupalloillassa viime vuoden marraskuussa, suunnittelimme tämän vuoden yhteisiä tapaamisia ja P.S I love you- elokuvailta sovittiin pidettäväksi mun luona 19.10.2018.

Satuin jotenkin hetkellisesti unohtamaan tämän tapaamisen ja ostin keväällä liput Saara Aallon konserttiin samalle illalle. Ystävättärillä ilta oli edelleen kalenterissa vapaana, Olli lähti viettämään Teemu Syrjälän miestenviikonloppua Joutsaan, mulla oli perjantaina vapaapäivä ja sain lahjoitettua konserttiliput siskolle, joten kaikki tähdet olivat kohdillaan ”Gerry:n ja Holly:n”- tapaamiselle.

Aloitimme happihyppelyllä lähimetsässä.

Jonka jälkeen skumpat laseihin, alkupalat lautasille ja olkkariin, jossa ystävättäret näkivät meidän kauniin pianon ensimmäistä kertaa ja jossain rohkeuden puuskassa päätin soittaa heille pari oppimaani kappaletta. Sydän tykytti ihan vimmatusti, kädet tärisivät ja sormet sotkeutuivat, mutta en antanut periksi. Sain ”Karjalan kunnailla” päätöksen ja sen innoittamana soitin heille vielä ”Laulu on iloni ja työni”. Ei mennyt ihan niin kuin yksin soittaessani, mutta olin kyllä aika fiiliksissä, että olin uskaltanut esiintyä mun ensimmäiselle ”yleisölle”, kuuden pianotunnin jälkeen. Mutta yleisö oli täydellinen - lempeä, hyväksyvä ja kannustava.

Keittiö ja suppilovahverorisoton valmistus kutsuivat. Olin kokeillut sitä kerran aikaisemmin ja saanut Ollilta paljon kehuja, joten uskaltauduin tekemään sitä myös ystäville. Kokkaaminen ei ole mikään mun intohimo, mutta reseptejä osaan lukea ja jos ne on seikkaperäiset, niin saan kyllä ihan hyvää syötävää aikaseksi. Apukokiksi sain toisen ”huippukokin” ja kyllä meitä Tian kanssa vähän nauratti, kun kaksi meidän porukan vähemmän keittiössä viihtyvä tyyppiä oli valmistamassa illallista, kun todelliset taiturit nautiskelivat skumpasta keittiönpöydän ääressä 😊. Me oltiin kyllä ihan tähtiä ja saatiin me muutkin ladyt avuksi jälkkärin valmistukseen ja risoton maistamiseen ja maustamiseen. Yhdessä on kyllä ihana kokkailla tai tehdä oikeastaan mitä tahansa <3.

Risoton, ihanien ja liikuttavien keskustelujen ja kaura-omenapaistoksen uuniin laittamisen jälkeen kipitimme yläkertaan, jossa ”tekniikan ihme”- Tiina, sai P.S I love you- DVD:n pyörimään omassa läppärissä, heijastettua sen telkkariin ja äänetkin kuuluviin. Olli oli antanut lähtiessään seikkaperäiset ohjeet, ettei tartte rouvalla mennä sitten pinna.

P.S I love you oli ihana, niin kuin aina. Se nauratti ja liikutti ja silmäkulmista tuli kyyneliäkin pyyhittyä.

Naisystävät on kultakimpaleita ja heidän kanssa vietetyt hetket uskomattoman tärkeitä <3. 

Ei ole väliä mikä on se asia, joka saa naiset yhteen, pääasia, että kokoonumme ja jaamme sydämellä olevia asioita, turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.

Rakkaus – siinä on kaikki.

P.S I love you all <3