NIVELRIKKO

Tällä viikolla mun huomio kohdistui jostain syystä mun käsiin ja koin pienoisen järkytyksen.

Meidän suvussa on nivelrikkoa ja nivelreumaa, mutta olen ollut siinä uskossa, että minä olen näiltä harmeilta säästynyt. Sisaruksilla on käsissä muhkuroita, mutta olen ollut onnellinen, kun tämä perinnöllinen sairaus ei ole mulle siirtynyt.

KUNNES TÄLLÄ VIIKOLLA NÄIN MUHKURAT OMISSA SORMISSA.

Muutama päivä on mennyt harmituksessa ja pettymyksessä. Miks mulle? Miks tääkin vaiva? Eiks mul oo jo ihan tarpeeks kaikkee?

Mut nyt harmitus on pikkuhiljaa kääntymässä uteliaisuudeksi.

MITÄ MÄ VOIN TÄLLE TEHDÄ? MITEN MÄ VOIN TÄN KORJATA TAI PYSÄYTTÄÄ?

Mä en suostu uskomaan siihen, että mitään ei ole tehtävissä, vaikka joka paikassa sellasta tietoa tulee vastaan.

Mä rupeen ottamaan selvää ja tein listan asioista, joita pitää ottaa huomioon ja joista pitä saada listää tietoa:

• LÄÄKÄRI - Ehkä tarvin asiaan vielä varmistuksen ammatti-ihmiseltä, vaikka aika hyvin oon tähänkin asti pystynyt toimimaan "omalääkärinä" :).
• RUOKAVALIO - Mitä tulis välttää ja mitä lisätä, jotta kehossa olevan tulehduksen sais taltutettua. Ekana tulee mieleen sokeri, vehnäjauhot, maitotuotteet, punanenliha (tätä harvemmin kyllä tulee enää syötyä), mutta täytyy vähän selvittää lisää.
• LISÄRAVINTEET - D-vitamiinia, omegaa ja viherjauhetta syön päivittäin, mutta oisko jotain muuta, mistä olis nivelille hyötyä?
• KIINALAINEN LÄÄKETIEDE - Akupunktio ja kaikki muut kiinalaisenlääketieteen viisaudet, kuten ihmisen näkeminen kokonaisuutena, eikä yksittäisenä sairautena.
• UNI - Yöt on ollu pitkään rikkonaisia ja liian lyhyitä, joten kehonhuolto ei ole yöllä päässyt toimimaan. 
• LIIKUNTA - Toivottavasti kuntosaliharjottelu on ok, koska oon taas ruvennu pitämään siitä. Ja uskon, että kehon herättely aamujumpalla/joogalla ei voi olla pahasta eikä kävelyt metsässä tai ihanalla sähköpyörällä liikkuminen. 
• TALVIUINTI - Onks kylmä hyväksi nivelrikolle?
• HENKINEN HYVINVOINTI - Tässä on sellanen potentiaali, jolla siirretään vaikka vuoria :).

Viimeisen neljän kuukauden aikana, mä oon tehny valintoja, joilla oon lähes selättänyt, kivuliaan, liikuntaa ja elämää rajottavan ja unta häiritsevän, lonkan bursiitin. Nyt on näköjään vuorossa seuraava haaste tai mahdollisuus tutkiskella omia valintoja, tekemisiä ja ajatuksia taas vähän lisää.

Voisin ottaa tälle matkalle motoksi ajatuksen, Dalai-laman ja Desmond Tutun "ilon kirjasta", joka on älyllisellä tasolla ihan selvä, mutta sen sisäistäminen vaatii edelleen työstämistä

"Jos tilanteelle voi tehdä jotain, mitä syytä on silloin murehtia? Ja jos sille ei voi tehdä mitään, mitä syytä silloin on murehtia?"

Nää kaks kuvaa valikoitui kuvaamaan mun tän matkan mottoa <3.

JOULU 2019

Aatonaattona meidän koti täyttyi lapsista ja tänään saattelimme viimeiset, nyssyköineen, matkaan. Pedit on purettu, peitot on tuulettumassa ja lakanapyykki pyörimässä. Kukaan ei huutele pelaamaan papupeliä, copenhagenia, codenamea, jengaa tai skibboa. Pitkän ruokapöydän tuolit on tyhjänä, puheensorina on vaiennut.

Koti on hiljainen, mieli aavistuksen haikea, mutta sydän on täynnä kiitollisuutta. Tää Joulu on ollut yksi parhaista. Mulla on perhe, joka täyttää mun sydämen rakkaudella. Sain viettää monta ihanaa päivää yhdessä - touhuten, syöden, rupatellen, nauraen ja lautapelejä pelaten - olo on onnellinen.

Aattoiltana kuultiin monta hienoa runoa, kun oltiin arvottu, kenelle kukakin ostaa paketin ja mukana tuli olla runo, joka vihjailee paketin sisällöstä. Yhdessä runossa oli maininta "ahvenanmaalaisesta suolahoidosta" ja kun paketti aukesi, niin lahjansaajan itkunsekaisesta naurusta ei meinannut tulla loppua, kun paketista ilmestyi "taffel sipsi" pussi :):).

Joulunaika on mulle rakasta aikaa - antamista, jakamista, muistamista, hiljentymistä, sisäänpäin kääntymistä, yhdessäoloa, konsertteja, kukkia, kauneutta, leipomista, lukemista, kodin koristelua, jouluruokia, lautapelejä, tuoksuja, pimeyttä ja valoa.

Marraskuussa alkaa jouluradion kuuntelu, punaiset verhot vaihtuvat ikkunoihin, lyhdyt, tähdet ja valosarjat tuovat tunnelmaa niin ulos kuin sisällekin. Mehiläisvahakynttilät valmistuvat itselle ja paketteihin ja tontut saapuvat viimeistään pikkujouluna. Keittiössä viihdyn enemmän, kun koko muuna vuotena yhteensä :).

Tunteet on pinnassa. Silmäkulma kostuu herkästi. Rinnassa roihuaa riemu ja rakkaus ja ajoittain raastava raskaus. Ja just siks joulu on niin ihanaa aikaa <3.

Nuutin päivänä meidän kodista "riisutaan joulu", mutta toivon joulun jäävän mun sydämeen asumaan.

"Jos jouluilon jälkeen vielä iloita voi
Ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois"


Kameralla ei tullut tänä jouluna otettua kuvia, mutta ehkä meidän ikkunalaudalla pussaava joulupukki ja muori, hilpeät hiiret ja vähän yksinäisen oloinen tonttutyttö kertoo monenkirjavista tunteista mun sisällä <3.

JOOGARETRIITTI ETELÄ-RANSKASSA

Saavuimme Villa Bel-Airiin myöhään illalla, pimeyden jo laskeuduttua ympärillemme. Kuistilla olevat valot loivat tunnelman, joka osui suoraan kauneutta rakastavaan sieluuni. Kameran kotiin jättäminen tuntui uskomattoman väärältä ratkaisulta. Päivien aikani ymmärsin kuitenkin, että tässä paikassa minun ei ollut tarkoitus tarkastella maailmaa linssin läpi, vaan aistia sydämellä.

Vastaanotto oli niin lämmin ja sydämellinen, että tuntui kuin olisimme saapuneet hyvän ystäväperheen kotiin. Kotiin, joka oli täynnä kauniita yksityiskohtia, joihin silmät jäivät lepäämään ja jonka kodikkaassa ja kutsuvassa keittiössä loihdittiin taivaallisia kasvisruokaherkkuja. Koti oli täynnä rakkautta, lämpöä ja lempeyttä, joka täytti sydämeni ääriään myöten.

Loiste Yogan sydän, Tiina, johdatti meidät aamu- ja iltajoogan pariin, lempeästi ja hyväksyen.  Tiinan sydämellisyys, ilo, rentous ja vankka ammattitaito loivat turvallisen ympäristön, jossa sain rauhassa kuunnella mitä kehoni juuri nyt tarvitsee ja herätellä uinuvaa joogaharjoitteluani uudelleen eloon. Sallivassa ympäristössä, hankalatkin tunteet pääsivät nousemaan pintaan ja lapsen lepoasento kutsui niitä kuuntelemaan.

Neljän päivän aikana sain nauttia myös keskusteluista, upeista maisemista, aamu-uinneista, hiljaisuudesta, pikkukylistä, naurusta, patikoinnista, meressä uimisesta ja naisten voimaannuttavasta yhdessäolosta.

Lyhytkin hetki, rakkaudellisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, saa sydämen sykkimään lempeästi ja silmät loistamaan kirkkaasti. Mitään en olisi lisännyt, mitään en olisi poistanut, jokainen hetki oli juuri oikea.

Lämmin kiitos ihanat Kata, Maxi ja Gusse + Twixi. Kiitos, että avasitte kotinne oven ja sain tuntea rakkauden, joka kodissanne ja teidän välillä vallitsee <3.

Kiitos rakas Tiina, että järjestit meille joogaretriitin, jonka lämpö ja lempeys on tallentunut sydämeni sopukoihin <3.

Kiitos rakas ystäväni Nina, että sain kokea tämän matkan kanssasi <3.

Ja kiitos ihanat naiset, jotka sain kohdata ensikertaa Etelä-Ranskan lämmössä. Teidän kanssa oli hyvä olla <3.

Kännykkä oli matkassa ja tässä muutama kuva kauneuden keskeltä.

 

 

 

AVOIMET PUUTARHAT 7.7.2019

Silmiini osui jokunen päivä sitten valtakunnallinen Avoimet puutarhat- tapahtuma ja rupesin selvittämään, löytyiskö mökin läheisyydestä puutarhoja, joita pääsisi ihastelemaan. Ja kyllähän niitä löytyi, 40 kilometrin säteellä useitakin, mutta Muurlassa sijaitseva vanha puutarha, herätti erityisesti mielenkiintoni ja halusin päästä tutustumaan siihen lähemmin.

Parinkymmenen minuutin matkan päässä mökiltä, löytyi paratiisi, jossa olisi voinut viettää, vaikka koko päivän. Yli satavuotiasta taloa ympäröi hehtaarin suuruinen pihapiiri, joka henki mennyttä aikaa. Suuret puut, pensaat, köynnökset, perennat, kasvimaa ja omenatarha muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Upea puutarha on muotoutunut vuosikymmenten aikana, mutta sen luomiseen on tarvittu valtava määrä työtunteja, taitoa ja intohimoa. Kaikesta näkee, että puutarhaa vaalitaan rakkaudella.

Lämmin kiitos, että avasitte puutarhanne portit ja pääsimme tutustumaa ja ihastumaan Koivulaan.