Viimeaikoina penkkiurheilu on jäänyt vähemmälle huomiolle, kun nuo omat "urheiluhullut" lapset eivät asu enää kotona. Mutta hienoja hetkiä ollaan lasten kanssa yhdessä telkkarin ääressä vietetty MM-futiksen, jääkiekon, yleisurheilun, Olympialaisten, tenniksen, golfin ja formuloitten parissa. Ollaan huudettu ja kannustettu ja välillä oltu murheen murtamia eikä liikutuksen kyyneliltäkään ole vältytty.
Penkkiurheilun siivittämänä lapset järjesti omia kisoja ja mielikuvitusta käyttäen välineitä löytyi jokaiseen lajiin. Kisa-areenoina toimivat meidän alakerta ja taloyhtiön pihamaa. Fillareilla vedettiin rundia taloyhtiön ympäri, kun mittelöitiin formulakisojen voitosta eikä kolareilta tai varikkovirheiltä vältytty. Mika Myllylä otti mittaa Björn Dähliestä ja suksiksi kelpasivat niin puupalikat kuin autoradan osatkin ja joku onnekas sai käyttöönsä myös äitin kävelysauvat, joiden avulla voitto oli sinetöity. Välineurheilua jo silloin :), mutta nuoremmille sisaruksille osallistuminen oli jo suuri voitto. Jääkiekon Suomenmestaruudesta käytiin kovaa taistelua eikä huonekaluja tai vastustajaa säästelty ja halkes siinä muutama hammaskin pelien tiimellyksessä. Näitä kisoja ollaan monet kerrat lasten kanssa lämmöllä muisteltu ja naurettu.
Säbä- ja futiskentän sekä jääkiekkokaukalon laidoilla on tullut myös vuosien varrella kannustettua ja koettua sykähdyttäviä hetkiä, kun omat lapset on kentällä antaneet parastaan. Omien lasten pelit vie aina mukanaan ja niissä pääsee kokemaan tunteiden kirjon.
Eilen pääsin poikien kanssa nauttimaan penkkiurheilusta ja Nordiksen tunnelmasta. "Stadin kevät on punainen" ja punaista sykkii myös mun ja mun lasten sydämet. HIFK kohtasi Jypin kolmannessa semifinaaliottelussa ja voitot olivat ennen illan ottelua tasan 1-1. Ehdimme sopivasti paikalle kuulemaan Maammelaulun. Itsellä oli vierähtänyt aikaa edellisestä kotipelistä, mutta mulla oli parhaat oppaat matkassa. Ensimmäsen maalin jälkeen istuin ja taputin innokkaana, mutta seuraaviin olin jo valmistautunut laittamalla takin pehvan alle ja laukun olan yli, että pystyin ponnahtamaan poikien kanssa pystyyn.
IFK:n fanikatsomosta oon aina ollut ylpee. Siellä on kannustettu omia alusta loppuun asti hyvässä urheiluhengessä ja vastustajaa kunnioittaen. Ja tälläkään kertaa fanikatsomo ei pettänyt, päinvastoin, se oli ihan liekeissä pomppien yhtenä rintamana kannustuslauluja laulaen koko pelin ajan. Sanoista en saanut aina selvää, mutta tunnelma oli upee ja sanatkin selvisi pelin jälkeen kysymällä pojilta (pelin tiimellyksessä kysymyksille ei ole aikaa :)).
Painetaan bulilla - Painetaan bulilla
Bailataan - Bailataan
Tääll' on Stadin Kingit - Stadin Kingit
IFK - IFK
Ja kyllä se IFK painoikin bulilla ja toinen erä meni lähes seisten kannustaen, kun IFK teki kuusi huikeeta osumaa. Ja peli päättyi 7-1 :).
Toivottavasti fanit siivittävät IFK:n loppuun asti ja pääsen vielä kerran tällä kaudella kokemaan Nordiksen tunnelman lasten kanssa.
 |
| Isoveikan ensimmäisistä luistimista oli sisaruksetkin kiinnostuneita ja ylpeitä. |
 |
| Ja kiinnosti ne veljen futiskamatkin :). |
 |
| Isosiskon tai -veljen lätkämatsia kattomassa Matinkylä jäähallissa |
 |
| "Marja-Liisa ja Hartsa" valmistautumassa kisaan :) |
 |
| Tosifanit ei sateesta piittaa :). |
 |
| 7-1 ja kiitokset faneille |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti