Tiiättekö, ku on välillä sellanen seisahtunu olo, vähän kun olis elämä paussilla tai huilaamassa? No mä tiiän, ku mulla on ollu sellanen olo viimisten viikkojen aikana. Päässä on vipottanu ajatuksia, mutta mihinkään en ole tarttunu. Ihan kun odottelisin jotain, mutta en vaan tiedä mitä.
Ja kun mielentasolla on tämmönen olo ja sitten kun keho lähtee siihen vielä mukaan, ni sit sitä vaan ollaan. Jalkapohjat turvoksissa on vähän vaikee kävellä tai kun peilistä kattoo täysin tunnistamaton ihminen, posket pulleena, silmä umpeen muurautuneena ja huulet kun epäonnistuneen botoxin jäljiltä, ni ei sitä tartte eikä jaksa miettiä, että mitäs tekis tai mihis lähtis :).
Mutta kyllä vaan elämä tarjoo hienoja hetkiä, vaikka olis ihan paikallaankin.
Näitten viikkojen aikana on luonto tarjonnu ihan parastaan. Linnut on pitänyt niin upeita konsertteja meijän takapihalla, ettei mitään rajaa. Kevään hempeä vihreys on muuttunu syvemmäksi ja joka paikka on erilaisten vihreiden värien peitossa, kukkien väriloisto on ollu ylitsepursuavaa ja männyn siitepöly on leijaillu ilmassa, kun kuivana pöllyävä mummolan hiekkatie.
Ja entäs sitten ne kaikki tuoksut. Tuomet, sireenit, kielot tai tajunnan räjäyttävä tuoksujen sekamelska, ukkosen ja sateen jälkeen.
Ja kaikki maailman ihanat kirjat. Sohvalla tai terassilla pötkötellessä, Ollin tuoma teekupponen vieressä, oon saanu nauttia kirjailijoiden huikeista tarinoista. Kyynel on välillä vierähtänyt poskelle ja ääneen oon saanu tirskahdella. Viikkojen aikana lukemani kirjat on hallitsemattomassa sekamelskassa tuolla mun pään sisällä, mutta ei sillä niin väliä. On vaan ollu niin ihania lukuhetkiä. Välillä silmät on painunu kiinni ja kirja levänny rinnan päällä, josta on pienen levähdyksen jälkeen voinu jatkaa.
Eilen olin sen verran virkistyny ja kasvot normalisoitunu, että jaksoin lähteä ihan Helsingin keskustaan. Terveenäkin se on mulle voimanponnistus, ku mä vaan viihdyn niin hyvin täällä kotikonnuilla, Espoossa :). Siskon kanssa vietettiin ihana ilta syöden ja Espan puistossa istuen ja rupatellen ja elämää seuraillen. On se toi Helsinkikin kyllä ihan kiva paikka :).
Ja tänään on ollu jo niin paljon virtaa, että käytiin Ollin kanssa ostamassa ensimmäiset kesäkukat. Ja parempaa paikkaa siihen hommaan en kyllä tiedä, kun Tapiolassa sijatseva Steniuksen puutarha. Ihan uskomattoman hieno paikka. Ihanat tuoksut, upeet kasvit ja asiantunteva palvelu. Meidän matkaan lähti tällä kertaa verenpisaroita, pelargonioita ja lumihiutaleita. Kotona piti sitten tovi suunnitella ja pähkäillä, että mikä kasvi menee mihinkin ruukkuun ja mihin ne ruukut sitten sijoitetaan. Ollin polvet oli kovilla, kun ruukunpaikkoja piti muuan kerran vaihdella eikä ne oo välttämättä vieläkään lopullista paikkaansa löytäneet :). Mutta nyt me huilataan ja jatketaan ehkä huomenna tai sitten joku toinen päivä. Ei näitä hommia tartte kerralla saada valmiiks :).
 |
| Meidän takapiha ukkosen jälkeen. Silmiähivelevän kaunista ja tuoksujen ilotulitusta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti