Mua on siunattu ihanilla tyttöporukoilla. Saan tavata heitä säännöllisesti. Saan jakaa heille elämäni iloja ja suruja. Saan itkeä ja nauraa tai olla vakava ja väsynyt, olla se mikä olen. Saan tuntea hyväksyntää ja rakkautta. Saan heiltä tukea ja kannustusta. Saan kuulla heidän tarinoita elämästä, sen tähtihetkistä ja kompasteluista, arjesta ja juhlasta. Saan iloita heidän onnistumisista ja antaa tukea, kun taakka on liian raskas yksin kantaa.
Sain viettää ystävänpäiväaaton yhden tyttöporukkani "mammojen" kanssa. Meidän yhteinen historia alkoi vuonna 1996, kun samanikäiset poikamme aloittivat Lagstadin eskarissa. Vuosien varrella olemme viettäneet yhdessä mökkiviikoloppuja, sienestäneet, saunoneet, lenkkeilleet, syöneet hyvin, tehneet vartalohoitoja, valmistaneet havupalloja ja kransseja, uineet, heppailleet, kävelleet lumikengillä, käyneet teatterissa, nauttiineet eväitä luonnossa, järjestäneet treffit Sveitsin Badeniin ja tietenkin jutelleet, jutelleet ja jutelleet ....
Tällä kertaa meidän yhteinen päivä alkoi kaviokuumetta potevan Hemulin luota, josta kävelimme pari tuntia Ninan luokse, jossa saunoimme ja hoidimme kehojamme niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jokaisella oli mukana ihania purkkeja ja purnukoita, joiden sisältö tuoksui taivaalliselta ja sai meissä ihmeitä aikaan. Ihot pehmeinä ja tuoksuvina jatkoimme iltaa raclette-grillin äärellä, jossa tunnelmat vaihtelivat ilosta, riemuun ja haikeuteen ja kaikkeen siltä väliltä.
Päivän jälkeen vatsa oli pinkeenä Ninan tarjoamista herkuista ja sydän pullollaan ystävyyttä ja rakkautta. Tyttöjen illat on kertakaikkisen ihania ja ihan välttämättömiä meille kaikille tytöille.
Meissä tytöissä on valtava voima ja kun me ollaan "sisaria" toisillemme, niin meistä jokainen pääsee kasvamaan täyteen loistoonsa <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti