JASON CARTER JA HARPPUKITARA

Elämä on täynnä ihmeitä ja ihania hetkiä. Yhden sellaisen sain kokea eilen illalla.

Sain viikko sitten viestin Marjalta, jonka olen tavannut vain kaksi kertaa, mutta molemmat kohtaamiset ovat olleet vaikuttavia ja niistä on jäänyt lämmin tunne sisälleni. Olin ollut Marjan ajatuksissa ja hän kysyi, jos olisin kiinnostunut tulemaan hänen luokseen kotikonserttiin.

Siis mitä? Vau. Minä? Apua. Ei voi olla totta. Ihanaa. Tulen ehdottomasti. Sydän täyttyi kiitollisuudesta.

Esiintyjä oli itselleni ennestään tuntematon, mutta Marjan mukaan hän kiertää ympäri maailmaa kitaroinensa ja on esiintynyt yli sadassa maassa. Marja mainitsi myös, että hänen esiintymisiä on vaikea kuvailla, ne täytyy kokea.

Eilisen konsertin jälkeen olen täysin samaa mieltä, vaikka yritänkin nyt muutamalla sanalla kertoa eilisestä kokemuksestani.

Jason Carter ja harppukitara, Marja Koivisto Jasonin vieressä  "11 päivää Andeilla"- runoteos sylissään. Me kaikki Marjan kutsumat vieraat heidän edessään olohuoneessa, lintujen laulu avoinaisesta parevekkeen ovesta, koiran kynsien rapina parketilla, siintävä meri silmieni edessä, joku sai yskänkohtauksen - kaikki tämä oli läsnä, mutta ne jäivät taka-alalle. Jasonin musiikki vei mennessään. Musiikki kulki tarinan lailla sisälläni. Suljin silmäni ja matkustin. Olin suuren maatilan kuistilla, josta katselin huojuvaa viljapeltoa, olin metsän siimeksessä kuuntelemassa hiljaisuutta. Välillä tuijotin Jasonin sormien maagista liikehdintää. Ne kulkivat pehmeästi ja taiturimaisesti kitaran kielillä ja ajoittan käsi liikkui niin nopeasti, että käden ääriviivoja ei voinut enää hahmottaa. Harppukitaran ääni oli pehmeää ja soljuvaa ja se kulkeutui sydämeen asti.

Jasonin tarinat kuljettivat meidät Pohjois-Koreaan, Suomen luontoon, hiljaisuuteen, kohtaamisiin suomalaisten kanssa. Meidän suoruus, rehellisyys, puhumattomuus ja hiljainen viisaus oli tehnyt häneen vaikutuksen täällä asuessaan. Mikä huikea kyky hänellä onkaan nähdä erilaisissa ja erikoisissa kohtaamisissa niiden kauneus ja miten kauniisti hän meistä suomalaisista puhuukaan.

Entä sitten Marjan ihanat runot, hänen syleilevä ääni ja rytmi, hänen antautuminen ja heittäytyminen tarinaan ja hetkeen ja siihen vielä yhdistettynä Jasonin musiikki - miten kauniisti ne yhdessä soikaan ja veivät minut kauniille matkalla ja takaisin kotiin.

Ja kuuluihan iltaan vielä Jason, harppukitara ja Finlandia. Ei tälle kaikelle löydy sanoja <3.

Huikea ilta. Kiitos Marja, että annoit mahdollisuuden kokea jotain näin kaunista <3.