ÄRSYTTÄÄ

Se alkoi puoli seitsemältä aamulla, kun heräsin kuumuuteen ja huomasin, että vessan ovi on kiinni. Mitä helvetin hyötyä siitä avoinaisesta vessan ikkunasta on, jos ovi ei ole auki. Olli tietysti sulkenut sen yöllä, kun on käynyt vessassa (no ei ollut käynyt, joten peiliin oli katsottava).

Siirryin olohuoneeseen ja levitin joogamaton laittialle, hain alkaalista vettä kannuun ja laitoin eteerisen öljyn tuoksumaan. Joogamattoa ei ollut kukaan pessyt sen jälkeen, kun olin lauantaina ollut Löylyn terassilla joogaamassa. Ällötti, mutta annoin olla ja sainpa siitäkin sopivasti lisää ärsykettä. Hikoilutti, mutta en jaksanut nousta avaamaan terassin ovea. Niin, mitäs sitä suotta omaa oloa helpottamaan.

Ja sitten Mindfulness- harjoituksen kimppuun. Olin saanut ihanan vanhan pöydän edellisenä iltana olkkarin ikkunan eteen, joten asetuin sen ääreen luontoa ihailemaan. No tuolista oli pehmuste otettu pois, koska se ei sopinut sisustukseen, jonka seurauksena persus liusui koko harjoituksen ajan tuolilla. Pikkasen tuppas ajatukset karkailemaan eikä ärsyyntyminen ainakaan vähentynyt.

Sain kuitenkin suljettua  muutamia ärsyyntymisen aiheita pois, kuten väsymys, PMS-oireet, selluliitti ja liikakilot, koska näihin vaivoihin olisi auttanut Greipin tuoksuinen eteerinen öljy - haa hah hah hah hah haa :).

Olli oli käynyt hakemassa pihalta nokkoset, voikukat ja maitohorsmat aamushottiin, joten niitä sitten mehustamaan. Olli vähän ihmetteli, että mikäs rouvaa vaivaa, kun vilkasin vaan tympääntyneenä ja ilmoitin, että ärsyttää enkä jaksa puhua. Siitä sitten shotit naamaan ja Olli kipitti yläkertaan töihin ja minä jäin tuijottamaan olohuoneen ikkunasta ulos.

Tulipa sitten mieleen väristykirja ja kortit, jotka olin saanut lahjaksi ja elämäni ensimmäiset stabilot, jotka olin kesän alussa ostanut. Ei tehnyt mieli tarttua mihinkään tai lähteä rynnimään, vaikka viimeiset lomapäivät olivatkin käsillä. Ja niinpä "rauhoituin" olkkarin pöydän ääreen värittämään.

Väritys alkoi ja ärsyyntyminen vaan lisääntyi, kun huomasin silmien karsastavan sen verran, ettei kuvien rajat olleet ihan kirkkaita. Eikä stabiloistakaan löytynyt kaikkia niitä värejä mitä mieli halusi.

Siinä väritellessä huomasin, että mua ärsyttää enemmän kun värit menee yli rajojen, kun se, että rajojen läheisyys jää valkoiseksi. Pohdiskelin, että olisko tässä raja-aitojen rikkomisesta kyse. Onko mun helpompi pysyä tuttujen ja turvallisten rajojen sisäpuolella. Pitäskö hypätä tuntemattomaan. Tehdä jotain uutta ja ihmeellistä. Mennä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Ärsyyntyminen vaan jatkui ja annoin jatkua. Pohdikselin, että lähetän tän kortin jollekkin äärimmäisen pikkutarkalle kaverille.

Joku hetki huomasin, että mieleen tupsahti syksyn aktiviteetit ja tajusin, että olinpa sitten kasannut niitä melkoisen määrän itselleni. Ei mitenkään yllättävää, koska hullaannun niin monista asioista ja innostuksissani ilmottaudun kaikkeen mahdolliseen. Puolen vuoden Mindfulness- kurssi, voimaa maalauksesta- kurssi, chakra-kurssi, koulutus vapaaehtoistoimintaan, anteeksiantokurssi ja eilen näin vielä viikottaiset syvähengitysillat ja Ollin kanssa olis kiva päästä paritanssikurssille ja joogaakin haluaisin päästä ihan ohjatusti harrastamaan. Konsertteihin ja teatteriinkin haluan keretä. Ja vielä kun rakastan elämää, johon mahtuu suunnittelemattomia asioita ja takkatulen ääressä olemista ja kirjojen lukemista, niin eipä ihme, että vähän rupee ärsyttämään. Heh heh Tiina.

On aika luopua ja päästää irti, vaikka vähän "pelottaiskin", että jään jostain paitsi. Jo pelkkä ajatus irtipäästämisestä helpottaa ja hengitys kulkee vapaammin. On se hyvä antaa ärsytyksen ajoittain  tulla ja olla ja  istahtaa vaikka värittämään. Sieltä ne viisaudet sitten kumpuaa.