QUEEN - UPEITA NAISIA

Elämä tuo mun polulle uskomattoman ihania asioita. Aina vaan täällä pieni ihminen on yhtä ymmyrkäisenä ja kiitollisena. Mun elämä on niin täynnä runsautta ja rakkautta, että sydän on ihan pakahtua.

Yksi tällainen ihme tapahtui Kaija Juurikkalan Galleriassa Mäntyharjulla. Tänään oli Kaijan "Queen - Upeita naisia"- näyttelyn avajaiset. Ja voitteko kuvitella, että minä sain olla yksi näyttelyn malleista ja sain jakaa kokemuksen rakkaan siskoni Sallan kanssa.

Menimme torstai-iltana Mäntyharjulle, Tarjan muotipuotiin, jossa Tarja valitsi meille vaatteet, seuraavan päivän maalausta varten. Yön vietimme, pikataipaleenakin olleen mutkaisen ja mäkisen tienpätkän varrella, Linkkumyllyn mökissä. Ulkovessa ja hämähäkit oli kahdelle kaupunkilaisrouvalle pienoinen haaste, mutta selvisimme :).

Aamulla Kaija oli jo valmistelemassa näyttelyä ja odotteli meitä maaleineen ja suteineen. Muut Upeat naiset oli maalattu jo viikolla ja me kaksi olimme jäljellä. Vaihdoimme eilen valitut vaatteet päällemme ja Kaija valokuvasi meitä vanhassa, ihanan karussa tehdashallissa. Räps, räps, räps - kamera lauloi - Ville-pojan mukaan kuvia on otettava paljon. Voi mikä ilo, nauru ja rauha oli meidän matkassa.

Ja Kaija rupesi maalaamaan. Salla ensin ja minä sain seurata Kaijaa työssään. Seurasin sitä yhtä haltioituneena kuin aina ennenkin. Sivellin liikkui kankaalla kuin tanssi. Veitsi kääntyili ja muutti suuntaa. Kuva oli saattanut näyttää Kaijan ajatukissa joltain muulta, mutta käsi ja sydän kulkivat omaa polkuaan. Kankaalle piirtyi jotain sellaista, mitä ajatus ei ehtinyt tavoittaa. Kankaalle taltioitui sellainen herkkyys, jota on turha yrittää sanoittaa. Se osui sydämeen. Siskosten silmät kyyneltyivät, jotain kaunista ja herkkää kosketti meitä kaikkia.

Oli minun vuoroni astua malliksi. Liike oli teemana valokuvauksessa ja fiilistelin Kaijan edessä lantiota heilutellen ja käsiäni taivutellen - omaa fiilistä kuunnellen. Oikea olkapää ja kaula - ne ovat avainasemassa, kertoi Kaija. En nähnyt mitä Kaija maalasi, mutta siskon silmistä aistin, että jotain kaunista. Kuulin, että enkeli oli tullut mukaan ja valkoinen aura. Näin taulun. Voi hyvänen aika mikä lahja Kaijalla onkaan ja miten kauniisti ja auliisti hän lahjaansa jakaa meille kaikille. Tauluni oli mykistävä ja koskettava. Sen äärellä sydän värisi.

Olli-rakas saapui junalla Mäntyharjulle ja Kaija pisti hänet heti töihin. Olli sai olla pystyttyämässä näyttelyä - ripustaa "Upeita naisia" seinälle roikkumaan. Toimi myös valokuvaajana ja kassin kantajana, niin et minä sain nauttia avajaisten tunnelmasta koko sydämellä. Kilistelimme, kuulimme puheita, nautimme Kaijan upeista maalauksista ja Pippa-Riina lauloi "Hiljennä minut", joka avasi kyynelkanavat ja sai sydämen väpättämään. Olli oli vieressä ja käsi hakeutui toisen käteen. Kaunista.

Olen myksitynyt ja kiitollinen, että sain kokea tämän päivän.